Leiri oli pääasiassa suurpujottelu ja vauhti painotteinen. Itse käytin vauhtisuksia kolmen vapaalaskun verran jalassa, joten suurpujottelu päiviä kertyi alle seitsemän. Tässä ajassa mentiin laskussa hurjasti eteenpäin. Mölltalissa löydetyt uudet asiat olivat aluksi hakusessa, sillä Pitztalin rinne tunnetaan yhtenä Keski-Euroopan jäätiköiden hankalimpana. Kun jyrkkä ja pitkä rinne saatiin haltuun hyviä käännöksiä alkoi tulla joka laskulla enemmän ja enemmän. Viimeisien päivien laskut osoittivat, että leirillä otettiin huima harppaus eteenpäin ja näitä uusia asioita on hyvä lähteä vakiinnuttamaan viimeiselle leirille Mölltaliin, ennen kuin kausi alkaa Suomessa. Viimeisenä kahtena päivänä pääsimme ulkoiluttamaan myös pujottelu suksia. Hallin jälkeen oli hyvä saada tuntumaa pujotteluun ihan oikeallakin lumella. Pujottelusta jäi myös hyvä fiilis. Pari hyvää laskua mahtui tähän kahteen päivään. Pitkän leirin jäljiltä jalat olivat kuitenkin sen verran väsyneet, että aivan kaikkea ei näistä päivistä irti saatu..
Pitztalin huippu sijaitsee 3440 metrissä, joten ilma on melko ohutta ja hapensaanti vaikeampaa. Reidet olivat maitohapoilla ja sykkeet korkealla lähes joka ratalaskun jälkeen. Näitä suorituksia päivään mahtuu 6-8. Palautumisaika ei ole pitkä, kun heti seuraavana aamuna pitäisi olla jalat tuoreena uuteen päivään. Myös hotellimme sijaitsi korkealla 1500 metrissä, joka hidasti palautumista. Viimeisinä päiviin elimistö ei ehtinyt enää yön aikana palautua täysin. Viimeisenä päivänä taisteltiin kuusi laskua pujottelua, jonka jälkeen varmasti meistä jokainen tunsi antaneensa kaikki voimansa ja lähdettiin hyvillä mielen Suomeen lepäilemään pariksi päiväksi.
Stoppi kotona olikin vain parin päivän mittainen. Nyt ollaan palattu jo lumien ääreen ja syksyn viimeisellä jäätikköleirille Mölltaliin. Täältä terveisiä luvassa lähipäivinä.
- Saana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti