Instead of skiing

Täällä ollaan, syksyn viimeisellä jäätikköleirillä Mölltalissa. Leiri on alkanut hieman epäonnisesti. Saavuimme leirille perjantaina lähes viikko sitten ja olen päässyt mäkeen vasta kahtena päivänä. Ensimmäinen päivä oli aivan loistava rinteen ollessa kivi kova ja auringon paistaessa. Illalla tämä hohdokkuus loppui, kun minulle ja joukkuekaverilleni iski vatsatauti.. Siitä seliytymiseen menikin koko viikonloppu ja alkuviikko! Nyt elämä alkaa kuitenkin voittaa ja joka päivä on enemmän energiaa. Kävinkin tiistaina mäessä hieman haukkaamassa happea ja laskemassa vaparia. Voimat eivät vielä radalle riittäneet, kuin kahden laskun verran. 

Epäonni jatkui tiistai-iltana, kun koko Keski-Eurooppaan iski myrsky. Tuulta on ollut ylhäällä parhaimmillaan 75km/h ja lunta on kuulemma tullut ihan "riittävästi". Tämän takia hissit ovat olleet kiinni nyt toista päivää. Eilen koko porukka vietti lepopäivää, kun muilla laskupäiviä alkaa olla jo paljon alla, minä ja Eve vielä lepäiltiin taudin jäljiltä. Tänään oli päästävä liikkumaan. Valmentajat vei meidät kiipeilemään ja salille. 

Saatiin myös itse varmistaa kaveria.

Salilla nosteltiin painoja ja hypeltiin lisäpainojen kerä. Huomiseksi nopeet ja räjähtävät lihakset pujotteluun. Ei auta muuta kuin pitää peukkuja pystyssä, että huomenna päästäisiin mäkeen. 

- Saana

Pitztal

4/5 syksyn leireistä on nyt kasassa. Neljännellä leirillä olimme Itävallan Pitztalissa. Ehdottomasti kauden antoisin parhain leiri kaikin puolin. Kelit olivat lähes täydelliset joka päivä joten mäkipäiviä tuli suunniteltusti yhdeksän. 

Leiri oli pääasiassa suurpujottelu ja vauhti painotteinen. Itse käytin vauhtisuksia kolmen vapaalaskun verran jalassa, joten suurpujottelu päiviä kertyi alle seitsemän. Tässä ajassa mentiin laskussa hurjasti eteenpäin. Mölltalissa löydetyt uudet asiat olivat aluksi hakusessa, sillä Pitztalin rinne tunnetaan yhtenä Keski-Euroopan jäätiköiden hankalimpana. Kun jyrkkä ja pitkä rinne saatiin haltuun hyviä käännöksiä alkoi tulla joka laskulla enemmän ja enemmän. Viimeisien päivien laskut osoittivat, että leirillä otettiin huima harppaus eteenpäin ja näitä uusia asioita on hyvä lähteä vakiinnuttamaan viimeiselle leirille Mölltaliin, ennen kuin kausi alkaa Suomessa. Viimeisenä kahtena päivänä pääsimme ulkoiluttamaan myös pujottelu suksia. Hallin jälkeen oli hyvä saada tuntumaa pujotteluun ihan oikeallakin lumella. Pujottelusta jäi myös hyvä fiilis. Pari hyvää laskua mahtui tähän kahteen päivään. Pitkän leirin jäljiltä jalat olivat kuitenkin sen verran väsyneet, että aivan kaikkea ei näistä päivistä irti saatu.. 

Pitztalin huippu sijaitsee 3440 metrissä, joten ilma on melko ohutta ja hapensaanti vaikeampaa. Reidet olivat maitohapoilla ja sykkeet korkealla lähes joka ratalaskun jälkeen. Näitä suorituksia päivään mahtuu 6-8. Palautumisaika ei ole pitkä, kun heti seuraavana aamuna pitäisi olla jalat tuoreena uuteen päivään. Myös hotellimme sijaitsi korkealla 1500 metrissä, joka hidasti palautumista. Viimeisinä päiviin elimistö ei ehtinyt enää yön aikana palautua täysin. Viimeisenä päivänä taisteltiin kuusi laskua pujottelua, jonka jälkeen varmasti meistä jokainen tunsi antaneensa kaikki voimansa ja lähdettiin hyvillä mielen Suomeen lepäilemään pariksi päiväksi.

Stoppi kotona olikin vain parin päivän mittainen. Nyt ollaan palattu jo lumien ääreen ja syksyn viimeisellä jäätikköleirille Mölltaliin. Täältä terveisiä luvassa lähipäivinä.

- Saana